Diabetespotilaan lääkehoito

Millaisia insuliinihoidon toteuttamistapoja ja insuliinityyppejä on olemassa?

Diabeteksen kaksi päätyyppiä ovat tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Ensimmäisen tyypin diabeteksessa kyse on insuliinin puutteesta ja toisen tyypin diabeteksessa haiman vajaatoiminnasta johtuvasta insuliinin heikentyneestä erityksestä. Näiden rajat eivät aina ole selkeitä, eikä olekaan eriskummallista, että joillakin potilailla todetaan molempien tyyppien piirteitä. Muita hieman harvinaisempia diabeteksen alatyyppejä ovat mm. raskausdiabetes, nuoruusiällä alkava aikuistyyppinen diabetes ja latentti aikuisten autoimmuunidiabetes.  Suomen diabeetikoista n. 75 % sairastaa tyypin 2 diabetesta.  Se alkaa yleensä aikuisiällä ja johtuu pitkälti ylipainosta, kohonneesta verenpaineesta ja/tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä.

Yleisin hoitomuoto 1 tyypin diabeetikoille on monipistoshoito. Siinä pitkävaikutteinen insuliini vaikuttaa ja huolehtii verensokeritasosta yöllä ja aterioiden välillä. Pikainsuliini pistetään aterioilla ruuan hiilihydraattimäärän, ennen ateriaa saaman verensokeriarvon sekä mahdollisen ruuan jälkeisen liikunnan mukaan. Monipistoshoidon etuna on sen joustavuus. Siinä diabeetikko voi siirtää aterioitaan, vaihdella ruokamääriä ja ottaa huomioon liikkumisen keston ja tehon insuliinin annostelussa.

Mitkä ovat insuliinihoidon periaatteet?

Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri riittävän lähelle normaalia tasoa. Verensokeriin vaikuttavat ruokavalio ja liikunta ja sitä voidaan alentaa diabeteslääkkeillä. Niitä ovat insuliini ja useilla eri tavoin vaikuttavat, oraaliset (suun kautta) otettavat lääkkeet.

Insuliini on ainoa diabeteslääke ykköstyypin diabeteksessa alusta lähtien. Tyypin 2 diabeteksessa on enemmän mahdollisuuksia. Toisen tyypin diabeteksessa, jos se huomataan ja todetaan ajoissa, ei lääkehoitoa tarvita aluksi lainkaan.  Laihduttamisella ja liikunnan lisäämisellä voidaan vaikuttaa verensokerin normaaliksi palautumiseen. Suun kautta käytettäviä lääkkeitä voidaan lisäillä tarpeen mukaan. Kuitenkin ajan mittaan tarvitaan yleensä monta lääkettä samaan aikaan ja usein myös insuliinia.

Tyypin 2 diabeteksen päälääkeaineryhmät?

Tyypin 2 diabetes tärkeimmät hoitotavat ovat yleensä muutos ruokavalioon sekä liikunnan lisääminen. Itsehoito on kuitenkin erittäin suuressa roolissa. Tyypin 2 diabetekseen on myös lääkehoito olemassa mutta sen ei ole tarkoitus korvata pakollisia elämäntapa muutoksia, jotta tauti pysyisi hallinnassa. Hoidolla on kaksi tavoitetta; alentaa verensokeria sekä vähentää sepelvaltimotaudin sekä aivohalvauksen vaaraa. Tyypin 2 diabetesta voidaan siis hoitaa myös lääkkein. Toisin kun 1 tyypin diabetesta hoidetaan insuliinin avuin, niin tyypin 2 diabetesta usein tablettihoidolla. Lääkehoidon päälääkeaineryhmät ovat:

-          Metformiini

-          Sulfonyyliureat

-          Glinidit

-          Inkretiinimimeetit

-          Gliptliinit

-          Glitatsonit

-          Guarkumi

Diabetespotilaan ohjauksessa huomioitavat asiat?

Hoidonohjauksessa olennaista ovat oikea-aikaisuus, tarvelähtöisyys, jatkuvuus, suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus sekä yksilöllisyyden huomioiminen. On tärkeää, että ohjaus on motivoivaa sekä potilaslähtöistä. Ohjaus voi myös olla ryhmäohjausta, jolloin ohjattavat saavat toisistaan vertaistukea.

Kaiken perustana on hyvä hoitosuunnitelma, jota noudatetaan sekä muokataan tarpeen vaatiessa. Suunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa, jotta se on varmasti toimiva juuri hänen kohdallaan. Tärkeitä hoitosuunnitelman asioita ovat:

-          Hoidon tarve

-          Hoidon tavoite

-          Hoidon toteutus

-          Seuranta ja arviointi

Tärkeitä asioita mitä ohjauksessa tulee huomioida sekä kertoa/ opastaa potilaalle:

-          Hoidon syy

-          Diabetes sairautena à mitä tarkoittaa

-          Ruokavalio/ terveelliset elämäntavat

-          Omahoidon sekä elintapojen merkitys

-          Lääkehoito ja sen vaikutus, muiden lääkkeiden yhteisvaikutukset

-          Verensokerin sekä verenpaineen omaseuranta

-          Diabeteksesta koituvan mahdolliset lisäsairaudet

-          Diabeetikon sosiaaliturvasta informointi

Jos insuliinihoito:

-          Insuliinin pistäminen

-          Glukoositason mittaaminen ja tavoitearvot

-          Hiilihydraattien arviointi sekä ateriainsuliinin tarve

-          Matalan verensokerin tunnistaminen ja hoito

-          Insuliinihoidon toteutus erilaisissa tilanteissa

Ohjauksessa on hyvä muistaa, että todettu diabetes voi olla kovakin kokemus potilaalle. Häntä tulisi tukea myös henkisesti. Tätä varten on hyvä ohjata esimerkiksi vertaisryhmiin tai tarvittaessa jopa psykologille.

Lähteet:

Lääkehoidon käsikirja

www.kayphoito.fi

www.diabetes.fi

www.terveyskirjasto.fi

Tehtävä 2

Pohdinta perustuu erään nuoren (25v) diabeetikon haastatteluun

-Kolmas sektori (esim. Suomen Diabetesliitto) järjestää esim. diabeteskoulutuksia (olemassa oma Diabetes-koulutuskeskus), leirejä ja vertaistukiryhmiä, pitää yllä nettisivustoa, lehteä ja neuvontapuhelinta sekä ajaa myös diabeetikkojan etuja (esimerkkinä viime talven lakiesitys insuliinin korvattavuudesta)

-Tärkein palveluista (ja mikä myös välittyy jokaisesta palvelusta) on vertaistuki!! Ihmistä osaa lohduttaa ja tukea parhaiten ihminen, joka on/on ollut samassa tilanteessa. Sitä sairaanhoitaja harvoin on, siksi hänen on osattava ohjata ihminen oikeaan paikkaan, mihin olisi myös matala kynnys, johon pelokas ja ujokin ihminen uskaltaa mennä mukaan. Esimerkiksi neuvontapuhelimeen on varmasti helppo soittaa; siellä on ihmisiä jotka tietää mitä potilas käy läpi, ja joiden työtä on vastata kysymyksiin, toisin kuin jos soittaa sairaalaan; sairaalassa on yleensä kiire ja varsinkin puhelinpalveluihin on jonoa. Neuvontapuhelimesta potilas saa siis helposti ja nopeasti vastauksia, joten siitä on tärkeä kertoa. 

-Monet 1. tyypin diabetekset diagnosoidaan nuorena. Siksi diabetesleirillä on suuri merkitys lapsen/nuoren elämässä. Sieltä saa ohjeistusta, ja ennenkaikkea vertaistukea; muut nuoret tietävät miltä potilaasta tuntuu, ja voivat jakaa vinkkejä arkeen. Myös toisten tarinoiden kuuleminen auttaa ymmärtämään omaa tilannettaan ja ajattelemaan että jos muutkin pärjäävät diabeteksen kanssa, niin itsekin tulee pärjäämään. Sieltä löytyy myös varmasti vanhempia diabeetikoita, joita lapsi/nuori arvostaa ja katsoo ylöspäin ja tajuaa että hänkin on jo kauan pärjännyt diabeteksen kanssa. Näillä leirillä ammattilaiset osaavat sanoa uusille diabetikoille sen, mitä olisivat itse halunneet kuulla samassa tilanteessa. 

-Leirien lisäksi on siis myös erillistä koulutusta. Se on hyvä, turvaa ja kontrollintunnetta tuova helpotus myös vanhemmille ja lähipiirille, jotka varmasti haluavat tietää kaiken mahdollisen diabetksesta ja sen hoidosta. Tällaiseen sairaalalla ei ole myöskään resursseja, joten on erittäin tärkeää osata sairaanhoitajana ohjata mm. perhe, joka ei tiedä diabeteksesta mitään, koulutukseen ja leireille. 

-Internetistä löytyy nykyään paljon tietoa, luotettavaa ja epäluotettavaa. On todella tärkeää kertoa potilaalle luotettavia lähteitä, ja kolmannen sektorin nettisivut ovat luotettavia lähteitä, joissa on ajankohtaista ja päivitettyä tietoa. Luotettavilta nettisivustoilta löytyä työkaluja diabeteksen tasapainoiseen hoitoon, esimerkkinä diabetesliiton hiilihydraattitaulukko. 

-Jos ei ole aktiivinen ajankohtaisen tiedon etsijä, tai ei pidä internetin käytöstä, tulee diabetesliiton jäsenille myös Diabetes-lehti. Siinä on uutta tietoa tutkimuksista ja hoidoista ja tuo myös tukea tasapainon löytämiseen. Sairaanhoitajalla ei ole välttämättä aivan uusinta tietoa, sillä kestää aikaa, ennenkuin uudet toimintatavat siirtyvät sairaaloihin, "kentälle", ja sairaanhoitajalla voi olla myös käytössä toimintavat, joihin hän on itse tottunut. Lehdestä ja internetistä potilas saa luotettavaa ajankohtaista tietoa. Lehdessä on myös varmasti tarinoita erilaisista diabeetikoista, haasteista ja ratkaisuista, jotka korostavat taas vertaistuen tärkeyttä. 

-Sairaanhoitajan tule siis olla tietoinen kolmannen sektoreiden palveluista ja osata ohjata potilas niihin. Sairaanhoitajan tapaamiset jäävät lyhyiksi, ja niitä ei ole kovin usein. Kolmannen sektorin palveluilla turvataan potilaan jatkuva ja kokonaisvaltainen tuki. Sairaanhoitajan tulee osata myös lukea potilasta; millaista apua ja tukea hän tarvitsee, ja tarvittaessa patistaa epävarma potilas vertaistuen piiriin, sillä vasta diagnosoidun diabeteksen kanssa ei saa jäädä yksin!