Diabetespotilaan lääkehoito

Millaisia insuliinihoidon toteuttamistapoja ja insuliinityyppejä on olemassa?

Diabeteksen kaksi päätyyppiä ovat tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Ensimmäisen tyypin diabeteksessa kyse on insuliinin puutteesta ja toisen tyypin diabeteksessa haiman vajaatoiminnasta johtuvasta insuliinin heikentyneestä erityksestä. Näiden rajat eivät aina ole selkeitä, eikä olekaan eriskummallista, että joillakin potilailla todetaan molempien tyyppien piirteitä. Muita hieman harvinaisempia diabeteksen alatyyppejä ovat mm. raskausdiabetes, nuoruusiällä alkava aikuistyyppinen diabetes ja latentti aikuisten autoimmuunidiabetes.  Suomen diabeetikoista n. 75 % sairastaa tyypin 2 diabetesta.  Se alkaa yleensä aikuisiällä ja johtuu pitkälti ylipainosta, kohonneesta verenpaineesta ja/tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä.

Yleisin hoitomuoto 1 tyypin diabeetikoille on monipistoshoito. Siinä pitkävaikutteinen insuliini vaikuttaa ja huolehtii verensokeritasosta yöllä ja aterioiden välillä. Pikainsuliini pistetään aterioilla ruuan hiilihydraattimäärän, ennen ateriaa saaman verensokeriarvon sekä mahdollisen ruuan jälkeisen liikunnan mukaan. Monipistoshoidon etuna on sen joustavuus. Siinä diabeetikko voi siirtää aterioitaan, vaihdella ruokamääriä ja ottaa huomioon liikkumisen keston ja tehon insuliinin annostelussa.

Mitkä ovat insuliinihoidon periaatteet?

Diabeteksen hoidon päätavoite on saada verensokeri riittävän lähelle normaalia tasoa. Verensokeriin vaikuttavat ruokavalio ja liikunta ja sitä voidaan alentaa diabeteslääkkeillä. Niitä ovat insuliini ja useilla eri tavoin vaikuttavat, oraaliset (suun kautta) otettavat lääkkeet.

Insuliini on ainoa diabeteslääke ykköstyypin diabeteksessa alusta lähtien. Tyypin 2 diabeteksessa on enemmän mahdollisuuksia. Toisen tyypin diabeteksessa, jos se huomataan ja todetaan ajoissa, ei lääkehoitoa tarvita aluksi lainkaan.  Laihduttamisella ja liikunnan lisäämisellä voidaan vaikuttaa verensokerin normaaliksi palautumiseen. Suun kautta käytettäviä lääkkeitä voidaan lisäillä tarpeen mukaan. Kuitenkin ajan mittaan tarvitaan yleensä monta lääkettä samaan aikaan ja usein myös insuliinia.

Tyypin 2 diabeteksen päälääkeaineryhmät?

Tyypin 2 diabetes tärkeimmät hoitotavat ovat yleensä muutos ruokavalioon sekä liikunnan lisääminen. Itsehoito on kuitenkin erittäin suuressa roolissa. Tyypin 2 diabetekseen on myös lääkehoito olemassa mutta sen ei ole tarkoitus korvata pakollisia elämäntapa muutoksia, jotta tauti pysyisi hallinnassa. Hoidolla on kaksi tavoitetta; alentaa verensokeria sekä vähentää sepelvaltimotaudin sekä aivohalvauksen vaaraa. Tyypin 2 diabetesta voidaan siis hoitaa myös lääkkein. Toisin kun 1 tyypin diabetesta hoidetaan insuliinin avuin, niin tyypin 2 diabetesta usein tablettihoidolla. Lääkehoidon päälääkeaineryhmät ovat:

-          Metformiini

-          Sulfonyyliureat

-          Glinidit

-          Inkretiinimimeetit

-          Gliptliinit

-          Glitatsonit

-          Guarkumi

Diabetespotilaan ohjauksessa huomioitavat asiat?

Hoidonohjauksessa olennaista ovat oikea-aikaisuus, tarvelähtöisyys, jatkuvuus, suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus sekä yksilöllisyyden huomioiminen. On tärkeää, että ohjaus on motivoivaa sekä potilaslähtöistä. Ohjaus voi myös olla ryhmäohjausta, jolloin ohjattavat saavat toisistaan vertaistukea.

Kaiken perustana on hyvä hoitosuunnitelma, jota noudatetaan sekä muokataan tarpeen vaatiessa. Suunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa, jotta se on varmasti toimiva juuri hänen kohdallaan. Tärkeitä hoitosuunnitelman asioita ovat:

-          Hoidon tarve

-          Hoidon tavoite

-          Hoidon toteutus

-          Seuranta ja arviointi

Tärkeitä asioita mitä ohjauksessa tulee huomioida sekä kertoa/ opastaa potilaalle:

-          Hoidon syy

-          Diabetes sairautena à mitä tarkoittaa

-          Ruokavalio/ terveelliset elämäntavat

-          Omahoidon sekä elintapojen merkitys

-          Lääkehoito ja sen vaikutus, muiden lääkkeiden yhteisvaikutukset

-          Verensokerin sekä verenpaineen omaseuranta

-          Diabeteksesta koituvan mahdolliset lisäsairaudet

-          Diabeetikon sosiaaliturvasta informointi

Jos insuliinihoito:

-          Insuliinin pistäminen

-          Glukoositason mittaaminen ja tavoitearvot

-          Hiilihydraattien arviointi sekä ateriainsuliinin tarve

-          Matalan verensokerin tunnistaminen ja hoito

-          Insuliinihoidon toteutus erilaisissa tilanteissa

Ohjauksessa on hyvä muistaa, että todettu diabetes voi olla kovakin kokemus potilaalle. Häntä tulisi tukea myös henkisesti. Tätä varten on hyvä ohjata esimerkiksi vertaisryhmiin tai tarvittaessa jopa psykologille.

Lähteet:

Lääkehoidon käsikirja

www.kayphoito.fi

www.diabetes.fi

www.terveyskirjasto.fi

Tehtävä 2

Pohdinta perustuu erään nuoren (25v) diabeetikon haastatteluun

-Kolmas sektori (esim. Suomen Diabetesliitto) järjestää esim. diabeteskoulutuksia (olemassa oma Diabetes-koulutuskeskus), leirejä ja vertaistukiryhmiä, pitää yllä nettisivustoa, lehteä ja neuvontapuhelinta sekä ajaa myös diabeetikkojan etuja (esimerkkinä viime talven lakiesitys insuliinin korvattavuudesta)

-Tärkein palveluista (ja mikä myös välittyy jokaisesta palvelusta) on vertaistuki!! Ihmistä osaa lohduttaa ja tukea parhaiten ihminen, joka on/on ollut samassa tilanteessa. Sitä sairaanhoitaja harvoin on, siksi hänen on osattava ohjata ihminen oikeaan paikkaan, mihin olisi myös matala kynnys, johon pelokas ja ujokin ihminen uskaltaa mennä mukaan. Esimerkiksi neuvontapuhelimeen on varmasti helppo soittaa; siellä on ihmisiä jotka tietää mitä potilas käy läpi, ja joiden työtä on vastata kysymyksiin, toisin kuin jos soittaa sairaalaan; sairaalassa on yleensä kiire ja varsinkin puhelinpalveluihin on jonoa. Neuvontapuhelimesta potilas saa siis helposti ja nopeasti vastauksia, joten siitä on tärkeä kertoa. 

-Monet 1. tyypin diabetekset diagnosoidaan nuorena. Siksi diabetesleirillä on suuri merkitys lapsen/nuoren elämässä. Sieltä saa ohjeistusta, ja ennenkaikkea vertaistukea; muut nuoret tietävät miltä potilaasta tuntuu, ja voivat jakaa vinkkejä arkeen. Myös toisten tarinoiden kuuleminen auttaa ymmärtämään omaa tilannettaan ja ajattelemaan että jos muutkin pärjäävät diabeteksen kanssa, niin itsekin tulee pärjäämään. Sieltä löytyy myös varmasti vanhempia diabeetikoita, joita lapsi/nuori arvostaa ja katsoo ylöspäin ja tajuaa että hänkin on jo kauan pärjännyt diabeteksen kanssa. Näillä leirillä ammattilaiset osaavat sanoa uusille diabetikoille sen, mitä olisivat itse halunneet kuulla samassa tilanteessa. 

-Leirien lisäksi on siis myös erillistä koulutusta. Se on hyvä, turvaa ja kontrollintunnetta tuova helpotus myös vanhemmille ja lähipiirille, jotka varmasti haluavat tietää kaiken mahdollisen diabetksesta ja sen hoidosta. Tällaiseen sairaalalla ei ole myöskään resursseja, joten on erittäin tärkeää osata sairaanhoitajana ohjata mm. perhe, joka ei tiedä diabeteksesta mitään, koulutukseen ja leireille. 

-Internetistä löytyy nykyään paljon tietoa, luotettavaa ja epäluotettavaa. On todella tärkeää kertoa potilaalle luotettavia lähteitä, ja kolmannen sektorin nettisivut ovat luotettavia lähteitä, joissa on ajankohtaista ja päivitettyä tietoa. Luotettavilta nettisivustoilta löytyä työkaluja diabeteksen tasapainoiseen hoitoon, esimerkkinä diabetesliiton hiilihydraattitaulukko. 

-Jos ei ole aktiivinen ajankohtaisen tiedon etsijä, tai ei pidä internetin käytöstä, tulee diabetesliiton jäsenille myös Diabetes-lehti. Siinä on uutta tietoa tutkimuksista ja hoidoista ja tuo myös tukea tasapainon löytämiseen. Sairaanhoitajalla ei ole välttämättä aivan uusinta tietoa, sillä kestää aikaa, ennenkuin uudet toimintatavat siirtyvät sairaaloihin, "kentälle", ja sairaanhoitajalla voi olla myös käytössä toimintavat, joihin hän on itse tottunut. Lehdestä ja internetistä potilas saa luotettavaa ajankohtaista tietoa. Lehdessä on myös varmasti tarinoita erilaisista diabeetikoista, haasteista ja ratkaisuista, jotka korostavat taas vertaistuen tärkeyttä. 

-Sairaanhoitajan tule siis olla tietoinen kolmannen sektoreiden palveluista ja osata ohjata potilas niihin. Sairaanhoitajan tapaamiset jäävät lyhyiksi, ja niitä ei ole kovin usein. Kolmannen sektorin palveluilla turvataan potilaan jatkuva ja kokonaisvaltainen tuki. Sairaanhoitajan tulee osata myös lukea potilasta; millaista apua ja tukea hän tarvitsee, ja tarvittaessa patistaa epävarma potilas vertaistuen piiriin, sillä vasta diagnosoidun diabeteksen kanssa ei saa jäädä yksin! 

TEEMA 2: Hengityselinsairaudet

Pef-mittaus: PEF=uloshengityksen huippuvirtaus. Mittausta käytetään astman tilan seurantaan sekä sen diagnosointiin(kahden viikon kotiseuranta). Mittausta voidaan käyttää myös astmalääkkeen tehon seurantaan mittaamalla arvo lääkkeen antoa ennen ja sen jälkeen. Mittaus toteutetaan puhaltamalla pef-mittariin.

PEF-mittauksen potilasohje:

- Nollaa mittari

- Vedä keuhkot mahdollisimman täyteen ilmaa

- Laita mittarin suukappale tiiviisti huulten ja hampaiden väliin

- Puhalla mittariin lyhyt, maksimaalisen voimakas puhallus

- Kirjaa tulos muistiin

- Tee mittaus aina seisten, jos mahdollista

Mittariin puhalletaan kolme kertaa, ja tulokseksi otetaan niiden keskiarvo. Potilaalle tulee korostaa oikeaa tekniikkaa, jotta arvot ovat vertailtavissa viitearvoihin sekä aikaisemmin otettuihin arvoihin. Potilasnäkökulmasta helppo ja nopea mittaus sekä suuri plussa siitä että sen voi tehdä kotonaJ

Mikrospirometria: Mittaa keuhkojen toimintaa eli ventilaatiokykyä ja sitä miten ilma virtaa hengitysteissä. Mittausta käytetään astman tilan seurannassa. Tarkempi ja luotettavampi kuin pef-mittari. Sekuntikapasiteetti- ja uloshengityksen huippuvirtaustulos saadaan yhdellä samalla puhalluksella -> vähentää potilaan rasitusta ja henkilökunnan työtä. Tulosten tallennusmahdollisuus?

Cpap: Kasvo- tai nenänaamarin avulla annettavaa jatkuvaa positiivista ilmatiepainehoitoa turvaaman riittävä hapensaanti. Välineet ovat virtauskehitin, haitariletkusto, kasvonaamari, kiinnitysvälineet, nenänselän suoja, PEEP-venttiili ja kostutin. Hoitoa käytetään uniapnean ja keuhkopöhön(akuutti sydämen vajaatoiminta) hoitoon. Myös vaikeutuneen astmakohtauksen hoitoon voidaan käyttää cpap-hoitoa.

Keuhkopöhössä potilaan tulee olla istuvassa- tai puoli-istuvassa asennossa, sekä yhteistyökykyinen.  Hoito aloitetaan käyttämällä ilmatiepaine (PEEP) 5-10 cmH₂O paineella; painetta säädetään hoitotavoitteiden toteutumisen perusteella.

Uniapneassa cpap-hoitoa käytetään mieluiten koko yö, mutta vähintään 4 tunnin ajan. Laitetta tulee käyttää säännöllisesti. Laitteen paineen sekä maskin tulee olla käyttäjälleen sopiva.

Astmapotilaan inhaloitavat lääkkeet:

Lääkehoidon tarkoituksena on ensisijaisesti poistaa keuhkoputkien limakalvojen astmaattinen tulehdus. Onnistunut hoito poistaa myös yskän, limanerityksen ja hengenahdistuksen ja parantaa suorituskykyä.

Lääkkeet jaetaan kahteen päätyyppiin; hoitaviin lääkkeisiin (kortisoni) ja avaaviin lääkkeisiin(beeta₂-agonistit). Lääkkeet ovat kuiva-aineen muodossa kiekoissa tai piipuissa.

Potilasohje inhalaatiolääkkeen ottoon:

- Yski lima pois ennen lääkkeen ottamista

- Hengitä ulos huokaisemalla

- Älä hengitä laitteeseen (laite voi jäädä kosteaksi ja pilata lääkkeen)

- Aseta laitteen suukappale hampaiden väliin ja sulje huulet tiiviisti sen ympärillä

- Hengitä sisään kohtalaisen voimakkaasti ja syvään J

POHDINTA

Hengenahdistuspotilaan tarkkailu

- Kuuluuko tarkkailuun syyn miettiminen? Odottaako potilas hoitoa vai miksi pitää tarkkailla ilman hoitoa? Ensiapu tehty?

- TÄRKEÄÄ: Älä käännä selkää tai lähde, kerro mitä teet!! Ole rauhallinen ja läsnä. Kehota potilasta olemaan puhumatta. Rauhoita potilasta. Näillä kaikilla yritetään estää paniikkia ja siitä aiheutuvaa lisähengenahdistusta.

- Syitä voisi olla astmakohtaus, vierasesine kurkunpäässä, ilmarinta, keuhkoveritulppa, keuhkoödeema, keuhkoahtaumatauti,…

- Asento: Onko hengitystiet auki, mahdollisesti istuva tai puoli-istuva asento, mikä asento on potilaalle helpoin, helpottaako jokin asento?

- Seurataan mittausarvoja; saturaatio, hengitysfrekvenssi, yms. riippuen mitä mittausvälineitä on tarjolla, jotta huomataan nopeasti tilan muutokset

- Ihon väri; onko sinertävä, koska sinertävyys kertoo hapenpuutteesta

- Jos koti-oloissa, niin ikkunan avaaminen voisi myös auttaa

Astmakohtauspotilaan avustus

- Ole itse rauhallinen, ja rauhoita potilasta, ettei hän mene paniikkiin. Kehota hengittämään syvään ja tasaiseen tahtiin, demostroi itse. Yritä luoda potilaalle mahdollisimman turvallinen olo, jos ollaan yleisellä paikalla, vie syrjään. Jos sisällä tunkkainen ilma, avaa ikkunaa.

- Kysy, onko potilaalla astmalääkkeitä mukana/lähettyvillä. Koita hankkia niitä nopeasti. Jos niitä ei ole, tarvittaessa soita 112, mutta älä poistu paikalta!

- Asento: Etunoja-asento tai puoli-istuva, kehota potilasta menemään hyvältä tuntuvaan asentoon. Myös makuuasennot hyviä, esim. kylkiasento, jalat koholla. Kehota potilasta muistelemaan, mikä asento hänellä hyvä ja mikä auttaa, hän luultavasti on joskus kokeillut niitä tai saanut ohjeistusta, jos aikaisemminkin ollut astmakohtaus

- Jos potilaalla on kiristäviä vaatteita, avaa ne

Lähteet:

Ahonen, Blek-Vehkaluoto ym. Kliininen hoitotyö SanomaPro ensimmäinen painos 2012

www.allergia.fi

www.terveyskirjasto.fi

www.kaypahoito.fi

Kuva: http://www.hengitysliitto.fi/fi/hengityssairaudet/uniapnea/cpap-laitteen-kaytto-ja-huolto

www.hengitysliitto.fi

Tiimin säännöt ja tavoitteet

Työryhmämme säännöt ja tavoitteet heijastavat pitkälti jäsentemme erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja asennetta valittua tehtävää kohtaan. Tiimi 5 koostuu eräistä hienoimmista ihmisistä mitä on ollut ilo tuntea. Korkea moraali sekä työetiikka on vahvasti läsnä kaikessa tekemisissä.

Säännöt ja tavoitteet voidaan summata konkreettisesti muutamalla lauseella. Tiimimme on sitoutunut; kuuntelemaan toinen toisiamme, olemaan joustavia tarvittaessa, auttamaan toinen toisiamme mikäli tarvetta on, tehtävien suorittaminen sovitussa aikataulussa sekä kaikista tärkein eli pyrimme parhaimpaamme oli tehtävä mikä tahansa.

Sydänteema tehtävä 2

1. Sydäninfarktin riskitekijöitä ovat:

- Sepelvaltimotauti itsellä tai alle 55-vuotiaalla miespuolisella tai alle 65-vuotiaalla naispuolisella ensimmäisen asteen sukulaisella

- Korkeakolesterolinen ja suolainen ruokavalio, hyperkolesterolia -> ateroskleroosi, ateroskleroottinen valtimotauti (eli toisin sanoen ylipaino)

- Liikkumattomuus

- Rasva-aineenvaihdunnan häiriö

- Valtimotromboosille altistavat riskitekijät

- Korkea ikä

- Miessukupuoli

- Tupakointi (aktiivinen tai passiivinen)

- Stressi ja radikaalit tunnetilan muutokset (esim. pelästyminen, järkytys,...)

- Miessukupuoli

- Diabetes

- Kohonnut verenpaine

2. Sydäninfarktia voidaan ehkäistä vähäkolesterolisella ja vähäsuolaisella ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla, välttämällä ylipainoa, tupakoimattomuudella, pitämällä alkoholinkäytön kohtuullisena, välttämällä turhaa stressiä, ja hoitamalla sydänsairauksia sydänlääkkeillä (ACE-estäjät, beetasalpaajat ja diureetit).

3. Jos potilas on ylipainoinen, ohjaisin parempiin elämäntapoihin; terveellinen ruokavalio ja liikunta tärkeitä. Jos polttaa, kehottaisin lopettamaan tupakanpolton. Jos juo suuria määriä alkoholia, kehottaisin vähentämään. Jos potilaalla sydänlääkitys, painottaisin että lääkkeitä tulee syödä lääkärin määräyksen mukaan, niitä ei saa omatoimisesti vähentää tai jättää väliin, vaikka tila kohenisikin.

Lisäksi kertoisin kaikkien ohjeiden syyt ja vaikutukset sydäninfarktiriskiin lisäämään motivaatiota.

4. Liuotushoitoa käytetään ST-nousuinfarktissa eli STEMIssä, jos pallolaajennus ei ole mahdollinen pitkien välimatkojen, puuttuvan päivystyksen tai muiden erityissyiden vuoksi. 

5. Liuotushoidolla tarkoitetaan tukoksen liuottamista pois. Se toteutetaan seuraavalla lääkityksellä STEMI:ssä:

- klopidogreelia 300mg suun kautta, myöhemmin 75mg/vrk

- enoksapariinia 30mg laskimonsisäisesti, jos potilas on alle 75-vuotias

- trombolyyttistä lääkeainetta, tavallisimmin reteplaasia tai tenekteplaasia

6. Liuotushoidon indikaatio: ST-nousuinfarkti (ensisijaisena hoitona pallolaajennus, kts. kohta 4)

7. Pallolaajennus tehdään sepelvaltimopotilaalle, jos diagnostisen varjoainekuvauksessa huomataan potilaan oireita selittäviä ahtaumia. Pallolaajennus voidaan tehdä elektiivisesti tai päivystyksessä. 

8. Toimenpiteessä johtovaijeri uitetaan ahtauman läpi. Laajennuspallo uitetaan ahtauman kohdalle vaijeria pitkin, minkä jälkeen pallo laajennetaan 30-60 sekunnin ajaksi. Tämän jälkeen pallo imetäön tyhjäksi ja vedetään pois. Laajennettuun kohtaan voidaan asentaa stentti eli verkkoputki estämään suonen uudelleenahtautumista. 

9. Elektiiviseen pallolaajennukseen tulevalle potilaalle määrätään asetosalisyylihappoa 100-250mg/vrk ennen toimenpidettä. Vähintään 2h ennen toiminpidettä annetaan 600mg klopidogreelia ja 100mg hydroksitsiinihydrokloridia. Potilaan tulee olla syömättä, juomatta, tupakoimatta ja käyttämättä nikotiinilaastaria edellisestä illasta klo 22 lähtien. Aamulääkkeet voi ottaa pienen nesteen kera, paitsi diabeteslääkkeet(niistä on erityisohjeet). Ennen toimenpidettä potilaalle kerrotaan mitä siinä tehdään, ja että sen jälkeen hänet viedään lääkärin määräyksen mukaan sydänvalvonta- tai vuodeosastolle. Potilaalle pitää kertoa komplikaatioiden oireista, ja kehottaa häntä kertomaan heti, jos niitä ilmaantuu. Pistoskohta paranee viikossa, minkä aikana vältetään fyysistä ponnistelua. Jos pistoskohta alkaa vuotaa tai turvota, potilaan tulee painaa sitä voimakkaasti ja hakeutua välittömästi hoitoon.

10. Potilaalle tehdään sepelvaltimon ohitusleikkaus, jos sepelvaltimotauti on laaja-alainen, ahtaumia ei pystytä hoitamaan pallolaajennuksella tai ahtauma on vasemman sepelvaltimon päärungossa. 

11. Leikkauksen jälkeen potilasta ohjataan syömään määrättyjä lääkkeitä säännöllisesti, ja painotetaan, ettei määriä saa itse mennä muuttamaan voinnin mukaan, paitsi jos niin on erikseen määrätty. Lisäksi ohjeistetaan "tarvittaessa"-lääkkeiden käyttöindikaatiot ja käyttö (esim. kipulääkkeet, laksatiivit,..). Potilasta kehotetaan huolehtimaan hyvin ravitsemuksesta juomaan hyvin. Painotetaan, että vähäsuolainen- ja kevyt ruokavalio edistävät toipumista. Liikunnan ohjauksessa auttaa fysioterapeutti. Potilaan kuntoutus aloitetaan mahdollisimman pian leikkauksen jälkeen. Jos rintakehään on kajottu, sen luutuminen kestää 2-3 kk, jonka vuoksi tänä aikana tulee välttää ylövartalon äkillisiä liikkeitä tai kiertoja tai nostoja(5kg). Potilaalle tulee ohjata rintakehän liikkuvuusharjoitukset olkanivelten, rintarangan sekä rintakehän liikeratojen ylläpitämiseksi. Matkustaminen lentäen ja raskaat liikuntamuodot ovat kiellettyjä 2-3kk toimenpiteen jälkeen. Kevyt liikunta on suositeltavaa. Autolla voi ajaa vasta 1-2 kk toimenpiteen jälkeen. Toipumista edistävät myös painonhallinta, tupakoinnin lopettaminen, alkoholin käytön pitäminen vähäisenä, riittävä lepo ja mielekäs toiminta sekä hyvä mieliala.

Lähteet:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50091 (Käypä Hoito: ST-Nousuinfarkti. 2011).

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi04050 (Käypä Hoito: Sydäninfarktin diagnostiikka. 2014).

https://m.youtube.com/watch?v=afYCN3Upy_w&ebc=ANyPxKpj8Xl_MVFotUZ7z2pnMt8_sM6NI87O-ZIA5Y2tAeho5YItIP7-a0pTAbpx6FAMSwbM2ztrIPVb5-ittTtEbzZg2h71Kg (Video: Acute Coronary Syndrome and Heart Attack)

Ahonen, Blek-Vehkaluoto ym. Kliininen Hoitotyö: Sisätauteja, kirurgisia sairauksia ja syöpätauteja sairastavan hoitotyö. Sanoma Pro Oy. 2012.